sipuseiska
markkinareissut
tarinoita
huovutetut tuotteet
kolmio
stoola
pikkuympyrä
isoympyrä
kauluksellinen tunika
mekko ja liivi
kostuli
hattu
sen seitsemää sorttia

Avojaloin

1. – 12.8.2006
Hämeen taidekäsityöläisten yhteisnäyttely, Hämeenlinna

Kauriala — piha ja paratiisi

villaisia mielikuvia 70-luvun kaupunkilaislapsuuden leikkipaikoilta

Viime syksynä ja pitkin edellistä talvea lähipiirissäni velloi sukututkimuskeskustelu ja silloisiin huopaopintoihini liittyvä tuotesuunnittelutehtäväkin johdatteli lapsuuden muistikuviin. Ja kuinka ollakaan mattoihin alkoi syntyä kuvia ajasta, joka on muistoissani jo värittynyt totuutta kauniimmaksi. Olen ”paljasjalkainen” hämeenlinnalainen, syntynyt Myllymäen kupeessa ja kasvanut Kaurialan kaupungin vuokrakerrostaloissa. Vai voiko sanoa paljasjalkaiseksi, jos huomaamattani olen muuttanut pois kotikaupungistani maalle asumaan?

70–luvun Kaurialassa kerrostalolasten värimaailma taisi olla lähinnä betonilaatan harmaata ja hiekan ruskeaa. Suurentelemalla muistikuvien yksityiskohtia taiteilijan vapaudella, voin huovuttaa kuumaa oranssia ja punaista. Vastaavasti voin mielessäni muuttaa kuraveden vihreän loisteliaaksi turkoosiksi, siniseksi ja violetiksi. Jos asfaltin välistä puskeva voikukka oli lähes ainoa luontoyhteys, voin huoletta laittaa uimarannan pusikon mielikuvien myötä kukkimaan.

Kerrostaloa kuvaava huopamatto kertoo kaikki faktat. Asuin Kaurialassa vuodet 1969–77, kerrostalo oli Parolantiellä ja numeroltaan 13. Meidän koti oli D-rapussa, ovi numero 38 ja ovessa nimi Jokinen. Useimmiten oltiin pihassa paljain jaloin, mutta aina sai pitää varansa, ettei astunut lasinsirpaleisiin. Kesän ainoat jalkineet olivat varvastossut ja hollannikkaat. Kummissakaan ei käytetty sukkia.

Suuri rehevä kasvi kertoo kerrostalolapsen paratiisista. Huopamaton reunaan on merkitty muistiin vanhempieni ammattiosastojen numerot ja KTV. KTV oli ammattiyhdistysväen yhteinen mökki Alajärven rannalla. Siellä sorapihan kasvattama pikkutyttö sai uida ja saunoa kaikki lapsuuden kesien keskiviikot, lauantait ja sunnuntait. Laituriin jäi märistä jaloista jäljet, joista näki kuka oli mennyt ja kumpaan suuntaan: saunaan vai uimaan!

takaisin