sipuseiska
markkinareissut
tarinoita
huovutetut tuotteet
kolmio
stoola
pikkuympyrä
isoympyrä
kauluksellinen tunika
mekko ja liivi
kostuli
hattu
sen seitsemää sorttia

Huopahertta, villaisia syrämmenkuvia karamelliväreissä…

Suomenlampaan villasta huovutettuja töitä, joissa pääosassa on sydämenmuotoinen kuvio.

23.-28.7.2007, Rauman käsi- ja taideteollisuuskeskus

- Jo muinaiset egyptiläiset tiesivät, että ” sydän tuntee kaiken” ja että ” sydän liikuttaa kaikki ruumiin jäsenet: se saa kädet toimimaan, jalat liikkumaan.”

Huovutus on primitiivinen työtapa, joka ei vaadi nykyaikaista tekniikkaa, ainoastaan vettä ja saippuaa, villaa ja fyysistä voimaa. Huopa syntyy käsin vanuttamalla, kuviot nousevat tunteiden mukana huovan pintaan. Lopputulos on merkki tahdosta valmistaa jotain omin käsin loppuun asti, vaikka voimat ehtyisivät eikä nahka kestäisi.

- Faaraoiden aikaan Egyptissä sydäntä pidettiin paikkana, jossa sijaitsevat ihmisen järki, tahto ja tunteet.

Olen ihmisenä ja huovuttajana voimakastunteinen. Suhtaudun pienempiinkin asioihin intuition, sisäisen tunteen pohjalta. Aloitan sanottavani useimmiten: minusta tuntuu… ja syntyneestä tunnetilasta poispääseminen vaatii voimakasta tahtotilaa. Tunteeni ovat harvemmin lempeitä. Innostus, kiihko, ilo, raivo, viha ja ärtymys ovat tutumpia tunnetiloja. Rakastun, ihastun ja petyn, suutun suurieleisesti, unohtaakseni koko asian seuraavan tunnekuohun vyöryessä ylitseni.

- Sydänkeskiajalla alettiin sydäntä lemmenrunoissa romantisoida: rakkauden tuli poltti ihmisen sydämen. Taiteessa tuli tavaksi stilisoida sydämen kuva, jonka yläviiva piirrettiin naisen rintojen muotoja mukaillen.

Muokkasin huopasydämistäni naiiveja ja lapsellisia. Väritin ne karkkiväreillä, jotta sydämeni olisivat oikein makeita. Klassinen sydämen muoto on kuviona ikivanha ja muotona aika loppuun kulunut. Teini-ikäisenä piirsin kuulakärkikynällä vihkojen reunat täyteen nuolten puhkomia sydämiä. Lasten synnyttyä sydän merkitsi äidinrakkautta ja täyttyi niistä tuhansista huolista, mitä lapset vanhemmilleen järjestävät. Kyynistyneenä keski-ikäisenä pohdin, onko ”syrämmenmuoto” liian helppo ja kosiskeleva valinta?

- Atsteekeille sydän oli elämän ja sielun asuinpaikka.

Oli miten oli, tehtyäni ensimmäisen huopaisen sydänkuvani alkukesällä, innostuin. Minulla oli hauskaa! Olen huovuttanut nyt kymmeniä kuvia sydämestä, osan myynyt ja osan ripustanut esille Rauman käsi- ja taideteollisuuskeskukseen Pitsiviikon ajaksi. Karkkimainen väriskaala on melkein rajaton, siksi on ollut lapsellisen huvittavaa väritellä makeita sydämiä ja väriopin sääntöjä noudattamatta valita taustaväreiksi mitä mieli tekee.

takaisin